Huokeus on
bonus. Kymmenen wattia vaatii vähemmän onnea kaiutinvalinnassa kuin kolme tai viisi.
Säröt minimiin tasaamalla
Tärkeä ominaisuus Concertinassa on pääteasteen säröjen
minimointi siten, että pääteputken puolikkaiden pienet
vahvistus- ja lepovirtaerot tasataan. QQE03/12:ssa molempien puolikkaiden
suojahilat on yhdistetty putken sisällä ja katodi on yhteinen. Bias on balansoitu vahvistinmoduuleilla.. kokeilu
A-Sound Concertina -putkivahvistin
Teksti Kari Nevalainen Kuvat Mauri Eronen
Mittasuhde
A-Sound
Concertina
A-Soundin Concertina on pieneen
kokoonsa nähden harvinaisen kompromissiton
integroitu putkivahvistin. AB1-luokassa se pukkaa, kuten
Concertinassa, kymmenkunta wattia 1 % säröllä (1 W/0,2
%) pentodikytkennässä. Sen kaikki asteet on
suunniteltu erikseen ja jokaisen suorituskyky
optimoitu. Yhden tuplaputken vuorovaihekytkentää näkee
kuuloke- ja kitaravahvistimien pääteasteissa, mutta tällöin
pääteputkena on usein kaksoistriodi ja tehot 1?3 wattia.
QQE03/12 on eri maata. Se on kuitenkin kiinteästi biasoitu AB1-luokan vuorovaihevahvistin päästä varpaisiin. Luotettavuuteen pyrkiminen ja tekninen oikeaoppisuus leimaavat Concertinaa yleisemminkin.
Yksi pääteputki per kanava harhauttaa luulemaan Concertinaa single-end-vahvistimeksi. Varsinkin vaiheenkääntäjän ac-balansointi puuttuu monista putkivahvistimista. Tetrodi on
triodi suojahilalla. Siitä meillä on todisteena suomalaisen
A-Soundin uusi miniatyyrivahvistin Concertina.
QQE03/12 on alun perin lähetin-vastaanotinputki vaativiin olosuhteisiin. Tällaisen putken käyttö pääteputkena on harvinaista,
mutta mahdollista. Eittämätön haka kymmenwattisten
vuorovaihevahvistimien sarjassa.
56
Tesla QQE03/12 on venäläinen tuplatetrodi. Luotettavuus ja pitkäikäisyys oli yksi
syy, miksi se valikoitui Concertinan kannelle
Sitä en osaa sanoa, liittyikö tämä mitenkään Concertinan laajaan taajuusvasteeseen.
Erinomainen bassotoisto
Virtalähteen suodatus on tehty rc-lenkeillä. Valmistajan ottamassa
kuvassa Concertinan
10 kHz:n sakara-aallon nouseva ja laskeva reuna ovat melko
suoria ylityksen jäädessä pieneksi.
57. Sen ensiöimpedanssi on 10 kohm/8 ohm ja maksimiteho 20 W. Rengassydäminen
virtamuuntaja on
mahdutettu pienen
kotelon sisään. Myös suojahilajännite on suodatettu ja stabiloitu. Concertinassa siihen on päädytty
muun muassa transienttitoiston vuoksi. kokeilu
2
1
Jännitevastakytkentää päätemuuntajan toisiolta jännitevahvistinputken (6F12P) katodille on jonkin verran. Näin Concertinan taajuusvastetta
on saatu venytettyä ilman vaiheen kääntymistä korkeilla
taajuuksilla.
Concertinan ylärajataajuus on 90 kilohertsiä (-1 dB). Biasjännite on stabiloitu zenerdiodilla ja säädetty erikseen kummallekin kanavalle kahdella trimmeripotikalla. Aivan samalle möreän murinan tasolle Concertina ei
ehkä yllä kuin ultralineaarikytketty A-Sound Classic, mutta
sekä bassotoiston ulottuvuudessa että voimassa Concertina
oli ylivertainen omien 6L6G SE- ja 6V6G PP -vahvistimien
rinnalla, eikä hävennyt 15. Yksi putki tuottaa
kymmenkunta wattia
vuorovaiheperiaatteella prosentin säröllä. Muuten otto on
perinteinen: 6F12P-pentodi/ tetrodin pentodipuoli toimii
jännitevahvistimena, ja triodipuolikas cathodyne-tyyppisenä vaiheenkääntäjänä.
1. Classicin erikoiset sävynsäätöpiirit ja kanavatasapainon säätö puuttuvat. Yhden kerran onnistuin
kuulemaan radiolähetystä korva kiinni herkissä torvikaiut-
3
timissa. Vastakytkennän tarkka määrä tai toteutus ei ole tässä tärkeää.
Olennaisempaa on, että vastakytkennällä ei ole paikattu asteiden epälineaarisuuksia (säröä) tai muita virheitä, vaan
sillä on määritelty haluttu lähtöimpedanssi (1 ohm) sekä
?viimeistelty harkittu kokonaisuus?, kuten Concertinan
suunnittelija Arto Salo asian ilmaisee.
Päätemuuntajat ovat Indelin TGL20/002. Tuloherkkyys
on 0,4 Vrms ja ottoimpedanssi 50 kohm. Concertina on suunniteltu niin, että yksistä ja samoista naparuuveista sillä voi ajaa
4?16 ohmin kaiuttimia
tehojen tai alarajataajuuden olennaisesti
muuttumatta.
Con kantti: Laajalla,
90kHz:iin (?1dB) ulottuvalla taajuusvasteella on pyritty 10
kHz:n sakara-aallon
hyvään toistoon. Arkipäivää av-vahvistimissa, mutta kirkkaasti enemmän kuin
muuntajakytketyissä putkivahvistimissa keskimäärin
(1940- ja 50-luvuilla valmistettiin monoputkivahvistimia,
joiden vaste ulottui 50?100 kilohertsiin).
Laajennetun taajuusvasteen vaikutuksista äänenlaatuun on
väitelty vuosikymmeniä. wooferin perässä alle 500 hertsin taajuuksilla.
Wooferi-kokeilu oli mahdollinen, koska ottoasteen rakenteen vuoksi Concertinaa voi käyttää myös ehtana päätevahvistimena. Hyvin on onnistuttu. Biasjännite on stabiloitu
zenerdiodilla ja säädetty erikseen kummallekin kanavalle
kahdella trimmeripotikalla.
3. Concertinan pääteputki on venäläinen,
ammattikäyttöön tarkoitettu Tesla
QQE03/12 -tuplatetrodi. Valmistajalle on ollut
tärkeää, että 10 kHz:n sakara-aallon nouseva ja laskeva reuna
pysyvät pystysuorina, ja tämä toteutuu vain, jos vahvistin toistaa perustaajuuden parittomat harmoniset (30, 50, 70 kHz...).
Valmistajan mukaan Concertinassa on riittävästi rf-suojausta ilman sähköistä blokkausta. Päätemuuntajan alhaisen hajainduktanssin ansiosta muuntajan
ylärajataajuus on korkea. Virtalähteen suodatus on
tehty RC-lenkeillä. Signaalia on ensimmäisenä vastassa äänilähteen (3 kpl) valintakytkin, sitten Alphan 50K-volumepotentiometri ja lopuksi pääteaste. Oton 6F12P-pentodi/tetrodin pentodipuoli toimii jännitevahvistimena ja triodipuolikas cathodyne-tyyppisenä vaiheenkääntäjänä.
2. Rengassydäminen acmuuntaja on kotelon sisällä.
Virtalähteen alhaisella lähtöimpedanssilla yhdessä päätemuuntajan riittävän suuren ensiöinduktanssin kanssa on
pyritty varmistamaan hyvä bassotoisto
Siitä huolimatta, että Concertina on karkeasti tuhat euroa näitä edullisempi.. Concertina ei aivan pärjää näille missikisoissa, ei työn jäljessä, eikä säätöjen monipuolisuudessa, mutta teknisesti ja äänellisiltä voimavaroiltaan kolmen vertailu olisi kutkuttava. Tässä suhteessa ero
6V6G-vahvistimeen verrattuna oli pienempi, mutta nytkin
Concertina soi koossapysyvämmin ja puhtaammin aivan
ylimpiin taajuuksiin asti. Yhdelläkään ei tuntunut, että Concertinan 10 wattia eivät olisi
riittävästi, ei möykän tasolla mitattuna, eikä dynamiikan
potkujen. Vahvistin on suunniteltu käsi F. Pitkäaikaisesta muistista sanoisin, että
Concertina ei pääse samaan keskialueen ekstaasiin kuin oikein suunnitellut set-vahvistimet, eikä edes pyri siihen. Lyric/Cayin Ti-24
-tyyppiset EL84-dac/vahvistinpaketit eivät pärjää suorituskykyvertailussa, vaikka muuten hauskoja ovatkin.
Oikeampi vertailukohta Concertinalle on esimerkiksi Leben CS-300 tai Luxman Classic SQ-N100, molemmat hienoja vahvistimia omine painotuksineen. Mutta jos headroomia kaipaa, herkemmät kaiuttimet ovat aina etusijalla.
Ihanteellinen seuralainen Concertinalle on yli 90 dB
herkkä, kunnollisella bassolla ja siistillä diskantilla varustettu laajakaistakaiutin. Concertinan
tekniset ja äänelliset avut menevät kuitenkin harakoille, jos se
pannaan toistamaan rimpula-DACin läpi kierrätettyjä MP3-tiedostoja markettipöntöistä. Tätä
taustaa vasten ei ole puute vaan etu, että Concertinasta
puuttuu kuulokeliitäntä. Huono se ei voi olla, jos
ne ovat oikein. Transistorivahvistimella yksinkertaisesti latteammalta. Herkkyydet vaihtelivat välillä
85?105 desibeliä, nimellisimpedanssit 4?16 ohmia. Concertinan tekniset ja äänelliset avut menevät kuitenkin harakoille, jos se pannaan toistamaan rimpula-dac:n
läpi kierrätettyjä mp3-tiedostoja markettipöntöistä. Sen kompaktiakin kompakti koko
houkuttelee pöytäkäyttöön tietokoneen kaverina. kokeilu
A-Sound Concertina
Valitettavasti en yrityksistä huolimatta saanut mahdollisuutta verrata Concertinaa pienitehoisiin set-vahvistimiin
(2A3, 300B, 45 jne.). Tykkäsin Concertinasta myös
2-tie-jalustakaiuttimilla, joiden 50?60 hertsin (-3 dB) bassotoistolle se antoi hyvää taustatukea. Concertinalta on turha odottaa, että valmistaja olisi
tehnyt teknisiä kompromisseja äänenlaadun varjolla. Nämä havainnot koskevat luonnollisesti vain kyseisiä vahvistimia, ei putkityyppejä yleisesti.
Äänen sointisävyssä ei ollut jälkeä pyöreydestä eikä pehmeydestä. Langford Smithin 1500-sivuisella
Radiotron Designer?s Handbookilla, sen neljännellä editiolla.
Tästä tulokulmasta ääni on kuin jakojäännös. Concertina ei myöskään kohissut tai hurissut, ei edes
torvesta kytättynä. Hyvä se ei voi
olla, jos tietyt perusasiat ovat väärin. Toisaalta tasokkaaseen tietokonekuunteluun Concertina sopii täydellisesti.
Concertina ansioituu ennen kaikkea pienen hifilaitteiston sydämeksi, olivatpa kaiuttimet lattialla, jalustalla tai
hyllyssä. Yläbassoissa ja alakeskialueella aneemiset lattiakaiuttimet, jos sellaisia on,
jättäisin väliin, sillä niiden kanssa Concertinasta ei ole korvaamaan musiikin kaipaaman voiman puutetta. Concertinan lähimmät kilpailijat ovat kymmenwattiset EL84-vuorovaiheintegroidut. Laajakaistainen, subjektiivisesti oikea-aikainen, särötön ja sitten se vaikeasti kuvattava ominaisuus, johon aina silloin tällöin törmää, että äänessä on paljon järkeä. Minua moinen ei haittaa, mutta niistä en osaa sanoa, jotka ovat allergisia esimerkiksi cd-soittimen pyöritinkoneiston käyntiäänille.
info
Mitat (l x k x s) :
Massa:
Teho:
Harmoninen särö:
Herkkyys:
Antoimpedanssi:
Linjaotot:
Putket:
A Sound Concertina
22 x 13,5 x 24 cm
6,5 kg
10 W
<0,3 % @ 1 W
470 mV
1 ohm
3x rca
Tesla QQE03/12, 6F12P
yhteenveto
Concertina on rakenteeltaan uniikki, tarkkaan mietitty, oikeaoppisesti soiva putkivahvistin. Toisaalta tasokkaaseen tietokonekuunteluun Concertina sopii täydellisesti.
58
Concertinaa voi käyttää myös päätevahvistimena, koska signaalia on ensimmäisenä vastassa äänilähteen valintakytkin,
sitten voimakkuudensäädin ja lopuksi pääteaste.
? Teknisesti huolella
suunniteltu
? Virheetöntä ääntä
erilaisilla kaiuttimilla
? Mainio bassotoisto
? Ulkoisesti hieman
vaatimaton
suorituskykyyn
nähden
? Pieni käyntiääni
Kaiuttimet Concertinalle
Valmistajan mukaan Concertina sopii 4?16 ohmin kaiuttimille tehojen tai alarajataajuuden olennaisesti muuttumatta kuorman mukana. Transistorivahvistin tuottaa luultavasti ehjemmän sointitasapainon.
Markkinayhteydessä
Concertina on rakenteeltaan uniikki, tarkkaan mietitty, oikea-oppisesti soiva putkivahvistin. Toisaalta perustransistorivahvistimen jälkeen Concertina toi ääneen ilmiselvää kerroksellisuutta ja sekakoosteisuutta. Itse asiassa on vähemmän kiinnostavaa, onko
ääni hyvä tai huono. Omia lähtöjä eri impedansseille ei ole.
Valmistajan kaiutinannoista mittaama 1 ohmin antoimpedanssi on sen verran pieni, että se tuskin vaikuttaa kaiuttimien resonanssialueen vasteeseen.
Kokeilin Concertinaa kahdella 2-tie-jalustakaiuttimella,
yhdellä laajakaistakaiuttimella, yhdellä 3-tie-lattiakaiuttimella ja torvikaiuttimella. Pääasia, että se on oikein.
Ja olihan se. Sen kompaktiakin kompakti koko houkuttelee pöytäkäyttöön tietokoneen kaverina. Näitä on Suomenkin
markkinoilla ainakin puolisen tusinaa. Pieni käyntiääni kantautui kotelon sisältä lähietäisyydellä. Hämmästyin eron ilmeisyyttä.
Ääni jakojäännöksenä
Torven vahvistimena yli 500 hertsin taajuuksilla Concertina
leikkasi, kohdensi ja uudelleen määritteli 6L6G-vahvistimen
voimakasta, mutta suurpiirteistä ääntä. Tätä taustaa vasten ei ole puute vaan
etu, että Concertinasta puuttuu kuulokeliitäntä. Esimerkiksi soolosello Magnus Linbergin tuoreella kamarimusiikkiäänitteellä kuulosti soinniltaan selvästi vivahteikkaammalta ja monisyisemmältä